Tämän blogin avaaminen on minulle iso asia. Olen pohtinut tätä pari kuukautta ja nyt sormeni ovat näppäimistöllä tosi toimissa. Kohti pieniä askeleita -blogini kertoo elämäni suurimmista asiasta, esikoiseni odottamisesta.
Aihe on hyvin henkilökohtainen ja kirjotankin täällä anonyyminä. Tarkoitus ei ole toitottaa koko maailmalle raskauteni kuulumisista yksityiskohtaisesti, vaan kirjoittaa omia tuntoja ja helpottaa omaa kasvua äidiksi. Minusta on myös mukavaa, että tämä kaikki jää tänne, ja kenties lapseni saa lukea aikuisena täältä tuntojani odotukseni aikana. On myös mukavaa, että muut samassa tilanteessa olevat ihmiset voivat halutessaan kommentoida ajatuksiani. Omissa ystävissäni ei ole tällä hetkellä muita odottavia äitejä.
Yksi oikeutus blogini olemassaololle on myös se, että odottaminen on yksinkertaisesti ihanaa. Ihaninta tähän asti elämäni polulla. Olen ollut onnekas ja kaikki on mennyt tähän saakka hyvin. Olen nyt neljännellä kuulla ja masu-asukin olisi määrä viihtyä vuokra-yksiössään noin puoli vuotta.Äidin rakkaus taitaa olla totta jo odotuksen aikana. Paha olokin tuntuu hyvältä, kun ymmärtää sen syyn.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti