Ollaan vaan ja joogaillaan

Olen käynyt reilun kuukauden ajan äitiysjoogassa ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille odottaville äideille. Joogaa on kerran viikossa ja se kestää kerrallaan 1,5 tuntia. Harjoitteita tulisi tehdä mielellään päivittäin myös kotona, jotta keho oppisi ne mahdollisimman hyvin ja niistä olisi apua synnytyksessä.

Tärkeimpiä elementtejä äitiysjoogassa ovat venyttely, rentoutuminen ja hengittäminen. Paradoksaalista kyllä selvin asia, hengittäminen, on ollut minulle vaikeinta. Äitiysjoogassa korostetaan hengityksen tiedostamisen merkitystä, koska se auttaa synnytyskivuissa. Tavallisesti kipua tuntiessa jännitämme, jolloin unohdamme hengittää ja kipu sattuu entistä enemmän. Oikeasti supistusten aikana pitäisi muistaa hengittää, koska lihakset tarvitsevat happea ja happi lievittää kipua. Synnystä on verrattu maratoniin, ja myös tämä seikka saa sen kuulostamaan entistä vaativammalta urheilusuoritukselta.

Todellakin toivon, että muistan synnytyksessä kaikki joogaopettajan järkevät ja kätevät neuvot. Keholla menee aikansa, kun se sisäistää liikkeet ja oikean hengitystekniikan. Raskauteni on pisimmällä koko ryhmästämme ja melko todennäköisesti en ehdi käymään kurssia loppuun ennen vauvan syntymää. Liikkeet jaetaan usein uloshengityksen ja sisäänhengityksen mukaan, mutta tämä jaottelu saa minut välillä sekoamaan. Tunnen itseni vähemmän rentoutuneeksi, kun mietin milloin hengitän ulos, milloin sisään ja milloin viuhdon käden eteen ja milloin taakse. Opiskeluaikoina aerobicissa sekosin liikkeissä jatkuvasti ja pompin aina väärään suuntaan. Koska jumppasaleissa on yleensä peilit, ei edes piiloutuminen takariviin auttanut. Vain aerobicin lopettaminen auttoi.

Äitiysjoogassa pidetään silmät kiinni, joten nyt en ole edes harkinnut lopettamista. Kukaan ei siis näe, mikäli ojentelen koipia väärään suuntaan. Eikä se edes haittaisi. Jooga ei ole niin kollektiivinen laji kuin aerobic aikoinaan, vaan tunnilla jokainen keskittyy omaan suoritukseen. Silti ryhmällä on merkitystä, koska kaikki odottavat lasta ja yhteinen elämäntilanne yhdistää ryhmää. Se siinä onkin niin viehättävää.

Stressaaminen hengittämisestä ei ole hengittämisen korostamisen ja joogan tarkoitus. Onneksi opettaja lohdutti, ettei sisään- ja uloshengittämisestä saa stressata: ne tulevat sitten aikanaan oikeaan aikaan. Onneksi ihminen hengittää itsestäänkin ilman tiedostamista, ja se on tärkeintä.

Hengittämisen kanssa käsi kädessä joogassa kulkevat venyttely ja rentoutuminen. Ne ovat saaneet minut pitämään lajista. Venyttely ajan kanssa opettajan ohjeiden mukaan on ihanaa. Vaikka olen tehnyt liikkeitä myös kotona, ei lopputulos, eli rentoutumisen taso, ole ollenkaan sama asia. Kotona vilkuilen koko ajan ohjeita ja liikkeet menee välillä sinne päin. Joogatunnilla opettajan ohjeiden mukaan venytellessä ollaan vaan ja joogaillaan, pois rasittavat aatteet päältä riisutaan.