Pinttyneistä tavoista pieniin ihmeisiin

Pieni ihminen omassa vuokrayksiössään saa ihmeitä aikaan äidin korvien välissä, koko kehossa sekä joissakin pinttyneissä tavoissa.

Olen huomannut, että hiukseni ovat vahvistuneet ja suoristuneet. Voin nykyisin mennä jopa ulos suoristamatta tukkaani ja näyttämättä variksenpelättimeltä. Se on ehdottomasti hyvä asia, koska olen ollut tavallista väsyneempi, joten en jaksa hiuksia aina entiseen malliin ehostella. Väsymyksen lisäksi minua pissattaa ja janottaa aivan koko ajan. Luin jostain, että nuo oireet voivat olla merkki raskausdiabeteksestä, mutta kuuluvat myös normaaleihin raskausoireisiin.

Minulla ei ole mitään omituisia mielitekoja ruuan suhteen, mutta olen laajentanut ruokavaliotani myös punaiseen lihaan ja maitoon. Vauva voisi kasvaa täysin normaalisti myös kasvispainotteisella ruokavaliolla ja kanalla, mutta ajattelinpa pelata raudan saannin varman päälle. Aikuisten oikeasti perimmäinen syy ei johdu lainkaan raskaudestani vaan lapsen isästä. Joustan hänen vuokseen, koska yhteisten ruokien tekeminen on näin paljon helpompaa. Syön edelleenkin vain vähän sikaa ja nautaa, koska pakastimme on pullollaan syksyn hirveä, joka on täyttä luomua.

Maidon juonti on vaatinut opettelua, koska en ole juonut maitoa kymmeneen vuoteen. Alussa pelkkä hajukin ällötti, mutta pakotin itseni opettelemaan uudelleen maidon juontiin. Odottavan äidin täytyy saada maitoa noin 900 mg päivässä, joka tulee täyteen 3-4 lasista maitoa ja parista palasta juustoa. Maito maistuu päivä päivältä paremmalta. Maidon juomisen uudelleen opetteleminen on yksi niistä ihmeistä, joka on tapahtunut korvieni välissä. Lopetin lukiossa maidon juomisen, koska luulin olevani sille allerginen. Nyt minulla ei tule mitään oireita, vaikka niitä kymmenen vuotta sitten oli.

Myös tuolla pienessä yksiössä tapahtuu jotain ihmeellistä ja ihanaa: siitä kertoo parhaillaan pienet kuplat ja kutittavat tuntemukset.